 |
| Asakusa |
Hyvää uuttavuotta 2015!
明けましておめでとうございます！
Näin hieman jälkijunassa ^_____^'''''
Vuodenvaihde sujui näin:
29.12.
 |
| Kagamimochi |
Mutta! perinteisesti kagamimochi laitetaan esille ilmeisesti mieluiten 28. päivä - itse olin hieman jälkijunassa ja ostin sen 29. päivä, joka sitten onkin epäonnen päivä...
FTW, sain kagamimochin anyways ja olen onnellinen.
 |
| Muovista poistettu mochi |
Niin, ja tuo nelonenkin on huono luku, koska shi=neljä/kuolema.
Ja oikeastaan ei sitä mochia saisi veitsellä pilkkoa, vaan se kuuluisi rikkoa pienellä vasaralla, senkin tein väärin.
Tulikohan nyt ihan surkea vuosi?
Nooo, ehkä vaakakupissa painaa enemmän hyväntahtoinen innostus ja kiinnostus kokea tällaisia perinteitä itse ;)
Mochi haisi ihan saippualta, joten epäilytti vähäsen.
Sain aikaan kuitenkin yllättävän hyvän keiton. Mochi liukeni osittain liemeen niin, että siitä tuli paksua, "kermamaista".
 |
| Shimekazari asuntolan ovessa |
Kuivaan pyykejäni yleensä näin: huoneessani ripustamalla vaatteet henkareissa seinällä olevaan palkkiin.
Dormilla on kolikoilla toimivat pesukoneet (100y tai 150y, 150y on isomman lastin vetävä) ja kuivausrummut (100y = 30 min). Ekan kerran, kun käytin pienempää konetta, se repi yhden mekkoni olkaimen (jota en ole vieläkään ommellut kuntoon...). Sen jälkeen olen käyttänyt vain isomman pyykkiläjän vetävää konetta ja toisaalta kerralla yleensä onkin niin paljon kamaa, että se sopii.
Japanilainen pesulaatu lienee kuuluisa surkeudestaan. Koneessa pyörii varmaan pelkkä jääkylmä vesi, ei ole erillistä pesuaineille tarkoitettua annostelulokeroa tai muuta, niin pesutulos, pesutulos on... Sitä ei ole.
 |
| Uudenvuodenaaton illallinen. Perinteisesti Japanissa syödään osechi-nimistä ruokaa uudenvuoden aikana. Sellaiset ostetaan usein valmiina useammalle päivälle riittävissä laatikoissa. Halusin kaupassa ollessani hieman osallistua tähän osechi-perinteeseen, joten ostin oikealla olevan keltaisen dashi-kananmunajutun, jota niissä usein on, sekä vähän osechi-henkisesti säilyttyä daikonia (valkoinen keskellä). |
31.12.
Jaksoin piristyä marraskuu/joulukuu/joululoma/vuodenloppu synkistelystä. Siivosin (vuodenlopun "suursiivous" (大掃除)), kävin ostoksilla, kokkailin dormilla... Suunnitelmani olivat jääneet vähän puolitiehen. Oikeastaan olisi ollut yksi temppeli, jossa olisi ollut mielenkiintoinen kulkue, mutta en mennytkään.
Jaksoin piristyä marraskuu/joulukuu/joululoma/vuodenloppu synkistelystä. Siivosin (vuodenlopun "suursiivous" (大掃除)), kävin ostoksilla, kokkailin dormilla... Suunnitelmani olivat jääneet vähän puolitiehen. Oikeastaan olisi ollut yksi temppeli, jossa olisi ollut mielenkiintoinen kulkue, mutta en mennytkään.
 |
| Tein vihannespataa |
 |
| Lohta! Kalaa! Ostin ekan kerran kalaa täällä... :D Ehkä pitäisi useammin valmistaa mereneläväisistä ruokaa... Kun kerta Japani. |
Me jopa äänestettiin Kouhakussa! Olin innostuksesta aivan soikeana, kun mulle selvisi, että kaukosäätimellä pystyi äänestää! Piti vain painaa haluamaansa väriä säätimestä! Miten mahtavaa!
 |
| Sakeaa sakea |
 |
| Yksi dormilainen toi keksejä! |
 |
| Toshikoshisoba |
Enkä edes tiedä, tarvitseeko nuudeleiden olla jotakin erikoisia ollakseen toshikoshisobaa, tein ihan tavallisesta.
 |
| Vuoden vaihtuessa telkkarista tuli ohjelma, jossa miehet juoksi pyyhkeisiin pukeutuneina jossakin lumessa. |
Terveisiä tammikuun lopulta tässä välissä! Vihdoin sain käsiini sen Gakusei heroes -tv-ohjelman lähetyksen, jossa esiinnyin joulukuussa! (Kiitos rakas etsimisestä!)
Kyseessä on se jälkimmäinen jakso, jota varten en jaksanutkaan valvoa. Ekan jakson katsoin tv:stä, mutta siinä en itse ole äänessä.
Jos kiinnostaa katsoa, täältä löytyy ensimmäinen jakso
http://www.miomio.tv/watch/cc128092/
Täältä löytyy jälkimmäinen jakso
http://www.miomio.tv/watch/cc131074/
Alussa voitte nauttia japanilaisista mainoksista, 1:04 kohdasta alkaa lähetys, ja 5:00 paikkeilta eteenpäin minä hölötän (vähän kökösti ja OMFG onko mun ääni tuon kuuloinen......... ._______________.)
Ensimmäisenä uutisena on, kuinka venäläisten oppikirjojen kysymykset ovat outoja: ihme mielikuvituksenkehitystehtäviä, tyyliin "piirrä aaltojen ääni" tai "piirrä suuren linnun siipien ääni", "kuuntele tämä kappale ja kirjoita jokin sana, jota ei ole todellisuudessa olemassa". Lisäksi on sellaisia kysymyksiä, joissa annetaan kuvia ja kysytään, mitä yhteistä niillä on.
Joulupukki, lammas ja televisio. Mitä yhteistä?
Oikea vastaus on:
NIITÄ EI OLE. TROLLOL.
Toisena juttuna on italialaisen juttu siitä, kuinka hänen ystävänsä piti japanilaisista päärynöistä niin paljon, että vei niiden siemeniä Italiaan ja kasvattaa niistä kasvanutta puuta pihallaan :D Tähän pääsen toteamaan, että en olekaan koskaan syönyt japanilaisia päärynöitä ja muut ylistivät, miten hyviä ne ovat.
Korjasin sitten asian myöhemmin ja ostin kerran sellaisen, heh! Olihan se herkullinen.
5 min kohdalta minä kerron kännykänheiton kisoista Suomessa :D Joo moi, Suomi maailmankartalle. Selitykseen sisältyy mm. se, että kisoissahan heitetään käytettyjä, kisoja varten kerättyjä puhelimia ja siellä on erilaisia kilpailusarjoja (lastensarja, freestyle-sarja).
Seuraavana juttuna: ulkomaalaisetkin käyttävät hankoa! Hanko on siis sellainen pieni kalikka, jolla voi leimata nimensä virallisiin dokumentteihin. Siinä sitten kaikki kaiveltiin hankojamme esiin.
Hankin hankon, koska syksyllä tosiaan käskettiin hankkimaan pankkitilin avaamista varten. En tarvinnutkaan tilini avaamiseen (pelkkä allekirjoitus olisi riittänyt tässä pankissa), mutta rekisteröin hankoleimani silti. Olen iloinen, että ostin ehkä maailman halvimman hankon jonka sai alle tunnissa Tokyu hands -kaupasta, Shibuyan liikkeestä. Tosin mulla ei ole sille koteloa eikä sitä leimasinainetta...
Sitten kaikki esittelivät erilaisia hankojaan. Danielilla on kolme erilaista: yhdessä kanjeilla, mutta koska se ei vastaa tietenkään esimerkiksi hänen passissaan olevaa nimeä, hänellä on myös romaji-hanko ja vielä yksi katakanoilla.
Lopuksi juttua Italian hanamista (=kirsikankukkien katselusta), hyvistä kirsikankukkapaikoista Tokiossa ja dormilaisestani, joka kirjoittaa haiku-runoja.
Syksyllä kun saavuin Naritalle, YOUは何しに日本へ？ (Miksi tulit Japaniin?) -niminen TV Tokyon tv-ohjelma haastatteli meitä kentällä. Yritin etsiä, olisiko sitä pätkää hyödynnetty jossakin jaksossa, mutta ei taida olla.
Sen sijaan löysin jakson, jossa he ovat Moshi Moshi Nippon -festareilla (kirjoitin niistä täällä). Saksalaista miestä seurataan festareilla vähän pidempään - ja seisoin Kyaryn konsertin ajan ihan hänen vieressä. Kuvaaja oli koko ajan ihan mun lähellä ja tuli välillä kameroineen näkökenttäni eteen, nyyh. Saatan vilahtaa yhdessä kohtaa väkijoukossa, mutta tuosta laadusta ei oikein saa selvää.
https://www.youtube.com/watch?v=57lE9IhpACc
46:58 alkaen kuvattua Moshimoshin yleisöstä.
Kyseessä on se jälkimmäinen jakso, jota varten en jaksanutkaan valvoa. Ekan jakson katsoin tv:stä, mutta siinä en itse ole äänessä.
Jos kiinnostaa katsoa, täältä löytyy ensimmäinen jakso
http://www.miomio.tv/watch/cc128092/
Täältä löytyy jälkimmäinen jakso
http://www.miomio.tv/watch/cc131074/
Alussa voitte nauttia japanilaisista mainoksista, 1:04 kohdasta alkaa lähetys, ja 5:00 paikkeilta eteenpäin minä hölötän (vähän kökösti ja OMFG onko mun ääni tuon kuuloinen......... ._______________.)
Ensimmäisenä uutisena on, kuinka venäläisten oppikirjojen kysymykset ovat outoja: ihme mielikuvituksenkehitystehtäviä, tyyliin "piirrä aaltojen ääni" tai "piirrä suuren linnun siipien ääni", "kuuntele tämä kappale ja kirjoita jokin sana, jota ei ole todellisuudessa olemassa". Lisäksi on sellaisia kysymyksiä, joissa annetaan kuvia ja kysytään, mitä yhteistä niillä on.
Joulupukki, lammas ja televisio. Mitä yhteistä?
Oikea vastaus on:
NIITÄ EI OLE. TROLLOL.
Toisena juttuna on italialaisen juttu siitä, kuinka hänen ystävänsä piti japanilaisista päärynöistä niin paljon, että vei niiden siemeniä Italiaan ja kasvattaa niistä kasvanutta puuta pihallaan :D Tähän pääsen toteamaan, että en olekaan koskaan syönyt japanilaisia päärynöitä ja muut ylistivät, miten hyviä ne ovat.
Korjasin sitten asian myöhemmin ja ostin kerran sellaisen, heh! Olihan se herkullinen.
5 min kohdalta minä kerron kännykänheiton kisoista Suomessa :D Joo moi, Suomi maailmankartalle. Selitykseen sisältyy mm. se, että kisoissahan heitetään käytettyjä, kisoja varten kerättyjä puhelimia ja siellä on erilaisia kilpailusarjoja (lastensarja, freestyle-sarja).
Seuraavana juttuna: ulkomaalaisetkin käyttävät hankoa! Hanko on siis sellainen pieni kalikka, jolla voi leimata nimensä virallisiin dokumentteihin. Siinä sitten kaikki kaiveltiin hankojamme esiin.
Hankin hankon, koska syksyllä tosiaan käskettiin hankkimaan pankkitilin avaamista varten. En tarvinnutkaan tilini avaamiseen (pelkkä allekirjoitus olisi riittänyt tässä pankissa), mutta rekisteröin hankoleimani silti. Olen iloinen, että ostin ehkä maailman halvimman hankon jonka sai alle tunnissa Tokyu hands -kaupasta, Shibuyan liikkeestä. Tosin mulla ei ole sille koteloa eikä sitä leimasinainetta...
Sitten kaikki esittelivät erilaisia hankojaan. Danielilla on kolme erilaista: yhdessä kanjeilla, mutta koska se ei vastaa tietenkään esimerkiksi hänen passissaan olevaa nimeä, hänellä on myös romaji-hanko ja vielä yksi katakanoilla.
Lopuksi juttua Italian hanamista (=kirsikankukkien katselusta), hyvistä kirsikankukkapaikoista Tokiossa ja dormilaisestani, joka kirjoittaa haiku-runoja.
 |
| Käsilaukkuni |
Sen sijaan löysin jakson, jossa he ovat Moshi Moshi Nippon -festareilla (kirjoitin niistä täällä). Saksalaista miestä seurataan festareilla vähän pidempään - ja seisoin Kyaryn konsertin ajan ihan hänen vieressä. Kuvaaja oli koko ajan ihan mun lähellä ja tuli välillä kameroineen näkökenttäni eteen, nyyh. Saatan vilahtaa yhdessä kohtaa väkijoukossa, mutta tuosta laadusta ei oikein saa selvää.
https://www.youtube.com/watch?v=57lE9IhpACc
46:58 alkaen kuvattua Moshimoshin yleisöstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti