Joo, oho.
Vappu meni jo, mutta mikäpä parempaa kuin palailla vapputunnelmiin uudestaan ja uudestaan ja uudestaan... Tein Helsingin yliopiston kääntäjien Vääntäjä-verkkolehteen vappuaiheisia kuvituksia, tämä samainen Manta pääsi sinnekin komeilemaan. Pahana ja maailmaa vihaavana päivänä innostuin myös toteuttamaan pitkään suunnittelemani musiikkiarvostelun Hopeakala-bändistä, sekin ehti vappunumeroon.
Oma vappu meni rennoissa tunnelmissa, vähän kaupungilla perheen ja ystävän kanssa vaellellen. Oli hauskaa, katso!:
Vapun paras kuva napattu tajuttoman hyvällä taktiikalla: Otettiin samaan aikaan kaverin kanssa päät vastakkain kunnon kamera käden varassa ja linssi omaa nassua kohden -kuvaa, kun äiti otti meistä parin harppauksen päästä kuvan. Molemmista kuvista tuli parhaimmat ja edustavimmat kuvat musta varmaan sitten ylioppilaskuvien, jesshh!
Niin ja kyllä, mulla on kuvassa pinkit korvaläpät. En uskaltanut lähteä ulos ilman :/ Oli kylmä!
Tosin ehkä voidaan argumentoida, kuinka kylmä loppujen lopuksi sitten muka oli... :D
Parhaimmat ja näteimmät ja kestävimmät korvaläpät koko universumissa, ovat mokomat meinanneet pari kertaa hukkua. Okei, on ne jo purkautuneet vähän, joutunen, brrrrh, ompelemaan niitä kasaan joskus. Yläasteella yksi kaverini, johon en enää ole väleissä enkä yhteyksissä, teki ne mulle. Öh, myrskyinen yläaste ja silleen, ihmissuhteet krässshhhboooomts oho, välit poikki, mutta olisi toisaalta kiva, että kyseinen kaveri tietäisi, että käytän läppiä vieläkin ja arvostan niitä kovasti.
Vääntäjässä ilmestynyt sarjikseni. Arvatkaa, toteutinko tämän ennustukseni itsekin juuri ennen vappua? Itse asiassa en - en viitsinyt ommella (edes) yöllä, joten mulla on (edelleenkin) kasa haalarimerkkejä, jotka eivät ehtineet haalareihin viime eivätkä täksi vapuksi (fuuuuk). Inhoan ompelemista.
Siispä: irronneet napit, revenneet korvaläpät - odottakaa ensin viisisataakolmekymmentäkaksi vuotta ennen kuin ompelen teidät ja silloin, silloin pelätkää henkenne puolesta.
Tammikuiselta Turunreissulta kohtaus verisestä Bang-taistosta (siis korttipelistä). Oikealla Katri ottaa damagea.
Kuten edellinenkin kuva, eli turkulainen Jeesus. Ei ollut tarkoitus piirtää Jeesusta, kiitos kaikille, jotka hänet Jeesukseksi tituleerasitte.
Loppuun lisää turkulaisia: Käsittämätön olento (ihmissusijänislintuDKNY-fani, ammatiltaan taikuri, joka ei leikkaa varpaankynsiään, mutta silti jotenkin onnistuu säilyttämään verkkolegginsinsä ehjinä), joka syntyi junamatkalla kotiin.
Hanne, mä niin syytän sua tästä.
