 |
Ohi syyskuun
Läpi repaleisen lokakuun
 |
| Gakuseikaikanin yläkerrasta |
Yli taivaan
Päivät niinkuin varisparvi
Raahautuu
Mua vaivaa
Ikävistä ikävin
 |
| Ei marraskuussa kuki kukat |
Milloin beibi palaat takaisin
 |
| Toyama koen |
Etkö tiedä
Voi yksinäisen miehen viedä
 |
| Gakuseikaikan hienojen puiden takana |
Marraskuu
Näin marraskuusta laulun sanoin.
Niin siis mikä marraskuu?! Ei tämä ole mikään marraskuu! Marraskuussa kuuluu olla sadetta, loskaa, kärsimystä ja kylmä.
Tässä sen sijaan oli erään marraskuisen päiväni puistolenkki Toyama-puistossa.
(Huom., joulukuussa sitten onkin iskenyt aikamoinen marraskuu-fiilis mutta siitä myöhemmin.)
Otinpa kerrankin myös kuvia Gakuseikaikan-rakennuksella, kerta siellä tuli vietettyä niin paljon aikaa. Tämä mesta on siis tarkoitettu Wasedan erilaisten klubien käyttöön eli sieltä löytyy jos jonkinmoista harjoittelutilaa, klubihuoneita... Mainitsinkin siitä joskus aiemmin.
Itse olen enimmäkseen käynyt itätornin 11. kerroksessa Poliphonie-kuoron klubihuoneella sekä erinäisillä käytävillä laulamassa.
 |
| Aula |
Mukava paikka, on hienoa, että wasedalaisilla on mahdollisuus käyttää tuollaisia tiloja.
Kuorossa käyminen on ollut antoisaa mutta haastavaa samalla.
Oli aika kuumotta alkaa käydä kahdenkeskisissä harjoituksissa "läpäistäkseen" konserttiin tulevat laulut. Piti varailla 30 min harjoitteluaikoja aina tiettyjen vastuuhenkilöiden kanssa. Välillä oli mieli mustana koko hommasta, koska tuntui, että kuoron taso on liian korkea mulle, laulut liian korkealle meneviä... Toisaalta taas koko ajan oppikin mielettömän paljon.
 |
| Hissit |
Lauantai 8.11.
Akihabara shoppailua kavereiden Tiian ja Megin kanssa.
(Nöy kuvei :/ Didn't happen?)
Sunnuntai 9.11.
GAKUSEI HEROES -nauhoitus! Eli kuinka Mia meni tunkemaan nenänsä televisioon eikä lopulta edes katsonut lähetystä, jossa olisi ollut äänessä mutta joo.
Kuulin muilta dormilaisilta, että tällaiseen "opiskelijoiden taitoja esittelevään" tv-ohjelmaan etsittiin vaihtareita, jotka osaavat japania "sujuvasti". Uskalsin lähteä mukaan ja pyörähdettiin yhden toisen dormilaisen kanssa tosiaan kerran aiemmin Asahi TV:n tiloissa hieman haastateltavina. Haastattelukin oli hauska, siinä vähän juteltiin kivasti parin muunkin Japanissa asuvan ulkomaalaisen kanssa.
Normaalisti ohjelmassa ilmeisesti esitellään japanilaisia opiskelijoita/klubeja, jotka tekevät tai osaavat jotakin mielenkiintoista. Meidän lähetys oli nimellä "Sekai rashii no nyuusu" eli maailmalta kuultuja uutisia.
Ohjeistukseksi tuli kerätä pari oman maan "mielenkiintoista" uutista ja lähettää niistä materiaalia yhteyshenkilölle. Keräilin itsekin jotakin, mutta lopulta taisi olla Suomi muuten niin innostava, että aiheet, joista ohjelmassa juttelin, olivat ohjelman tekijöiden kysymistä aiheista :D
Itse nauhoituspäivä oli todella hauska! Ohjelmaa ennen kuumotti aikalailla, kun käytiin läpi "kässäriä", josta en aluksi tiennyt, pitäisikö se opetella vai mitä.. Mutta kuvauksissa sai pitää papereita huh huh. Hengailu ennen nauhoitusta ja itse kuvauskin oli kivaa, enemmänkin sellaista että tässä kivalla porukalla jutellaan yhdessä hauskoista aiheista.
Juttelin lopulta mm. kännykänheittokisasta ja rapujuhlista sekä juomalauluista :D Tietenkin sitten kaikenlisäksi jouduin laulamaankin yhtä...
Kun ohjelma esitettiin telkkarista klo 1.26 yöllä, jaksoin valvoa ja katsoa sen - mutta tosiaan, se olikin vain eka osa, jossa en itse ollut erityisemmin äänessä, näyin kyllä : P Seuraavalla viikolla olisi tullut TOINEN osa, jonka teaserissa minäkin sitten olin höpisemässä, mutta valitettavasti seuraavalla viikolla en mitenkään jaksanut valvoa ja katsoa sitä.
Vähän harmittaa, koska en tietenkään tiedä edes, mitä osuuksia puheistani käytettiin tai näytettiinkö lauluani mutta joo. Olisi voinut olla vähän liian trauma nähdä ja etenkin kuulla itsensä telkkarissa :D Pääasia, että kuvauspäivä oli oikein mukava elämys!
Torstai 13.11.
Lähdettiin draamakurssin musikaali-ryhmämme porukalla karaokeen! Oli hauska ilta ja laatulaulua, koska no, musikaaliryhmä. Jonkinlainen odotus olikin, että musiikki ja laulaminen kiinnostaa ihmisiä xD
 |
| Marraskuisia fiiliksiä lähiseudulta |
Vallan mahtavalla Japanin perinteisen kulttuurin kurssillamme vieraili työkseen nou-teatterin naamioita valmistava käsityöläinen, Kitazawa Hideta (北澤秀太)!
 |
| Kuvan lähde: http://www16.ocn.ne.jp/~totokai/images/img30.jpg Tämä on siis nou-teatteria (能) |
Oli todella mielenkiintoista nähdä työvälineitä ja ihan oikeaa työskentelyäkin sekä kysellä kaikenlaista. Tuossa sensein jalkojen juuressa on puumötikkä, josta hän on työstämässä naamiota.
Linkki artikkeliin ja pariin parempilaatuiseen lähikuvaan senseistä:
http://www.syokuninkai.com/products/list.php?category_id=90
Portfolio-kirjassa sensein erilaisia tekeleitä, tuossa taitaa olla jollekin ulkomaalaiselle Nou-ryhmälle tehty naamio (enemmän länsimaalaiset piirteet).
Maanantaina 17.11. eli viikko sensein vierailusta kulttuurikurssilla ryhmäni piti esitelmän erilaisista japanilaisista esittävän taiteen muodoista. Ja minä sopivasti nou-teatterista ja esityisesti siinä käytettävästä näyttämöstä :)
 |
| Kuvan lähde: https://nippon.zaidan.info/seikabutsu/2003/00910/images/002_01.jpg |
 |
| Houmongi-kimono (Kimononi numero 2, yksi on Suomessa) |
Wasedasta sanotaan usein, että läksyjä on paljon. Joo no, onhan niitä mullakin, tosin olen ehkä tottunut kautta aikojen tekemään aika paljon kouluhommia. Toisaalta mulla on mennyt olo vähän laiskotteluksi ja viime hetken -puurtamiseksi, joten jos tekisin hommat ajallaan ja pienissä osissa, mitään ongelmaa ei olisi. Toisaalta olen etenkin kuullut alemmilla japanin tasoilla olevilta, että läksyjä on aivan mielettömästi. Johtunee siitäkin, että heillä on viikkotuntejakin enemmän kuin 5-tason comprehensive kurssilla esimerkiksi on.
22.11.
...käytiin kimonokamujeni kanssa päivällä kimonomyyjäisissä! Aikamoista oli! Luulin paikan olevan jokin yhden ketjun liikkeistä, mutta se olikin erillinen tapahtumahalli. Paikalle tullessa ilmoittauduttiin tiskillä ja piti kertoa, missä liikkeessä oli asioinut aiemmin. Minä olin käynyt Shinjuku Altan tansuya/Tokyo135astetta-liikkeessä, joten saatiin kaikki kolme sen myymälän valkoiset merkit...
...Sisällä odotti rivi tervehtijöitä ja kyseisen myymälän pari työntekijää, jotka olivat siellä opastaakseen meitä! Työntekijät kulkivat meidän kanssa, kantoivat ostoksiamme, etsivät meille kamaa, juttelivat kanssamme... :D Tämä palvelun määrä hämmästytti etenkin alkuun hurjasti!
Myyjäiset eivät olleetkaan ihan niin halvat eikä siellä ollut niin paljon käytettyä tavaraa kuin olin luullut, mutta ostin silti paljon tarpeellista ja "tarpeellista". Löysin hienon kimonon puoleen hintaan (valkoinen kimono). Jouduin välissä käymään automaatilla nostamassa lisää rahaa, koska en ollut ajatellut käyttäväni ihan niin paljon x''D
Oli kyllä myytävänä myös törkeän hienoja uusia obeja, ihan tasoa taideteos.
Myyjäisten jälkeen rynnättiin yhden kaverin kanssa koteihimme, pukeuduttiin ja lähdettiin ulos kuvailemaan, Wasedan Anahachimanguulle sekä Toyama-puistoon. Oli tosi kivaa! Mutta vitsit kestää toi pukeutuminen vielä, vaikka jonkin tunnin varaa niin ei meinaa saada itseään kunnolliseen kuntoon ja alkaa ahdistaa kiire.
 |
| Komon-kimono (kimononi numero 3) |
 |
| Fukuro-obi, jonka ostin myyjäisistä |
 |
| Hu huuuuh. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti