Kotiruokaa. Kouluruokaa. Dormiruokaa.

原宿, Harajuku

NAM NAM NAM NAM

Ensimmäisen kimono-oppitunnin jälkeen (3.10.) käytiin Baban lähellä (eli lähimmän JR:n aseman, Takadanobaban) syömässä hiroshimalaista okonomiyakia! おいしいぃぃ!! Juttelin vähän yhden kokin kanssa haha. Edamamet mielettömän hyvässä kastikkeessa. Käytiin samassa paikassa uudestaan edellisen kimonokerran jälkeen (10.10.), koska siellä oli tarjouspäivä eli kaikki okonomiyakiannokset puoleen hintaan. Tosin, oli pakko tilata juotavaa. Tosin, tuli alkupalat, joka kustansi ehkä jotakin. Tosin, joutui maksamaan jonkin palvelumaksun. Eli ööh. Joo.

Toisen kerran alkupala. Oli hyvää! Vaaleat ohuet jutut tossa päällä ovat pieniä kuivattuja KALOJA!

Sunnuntai-iltana Nikko-reissun jälkeen (5.10.) tuli tieto, että taifuuni numero 18:n takia maanantain kaksi ensimmäistä oppituntia perutaan. Rento aamu teki hyvää, ja varmasti vielä paremmin se sopi joillekin Nikkou-reissun jäljiltä väsähtäneille.

Maanantaiaamusta (6.10.) tuli tieto loppujenkin tuntien perumisesta. Käytin yllätysvapaapäivän enimmäkseen kouluhommien tekoon. "Kamala taifuunipäivä" selkeytyi yllättävän kauniiksi.

Kuvan päivä ei liity kyseisen taifuunipäivän tapaukseen, paitsi että tätä edeltänyt yö oli kamala taifuuniyö.

Wasedan Okuma auditorium

Pari viime päivää on mennyt aika lailla koulun parissa. Tiistaina (7.10.) tosin oli vain yksi oppitunti mielettömän hienossa uudessa 3-rakennuksessa. Harmittelin, etten ole käynyt kuvaamassa ympäristöä ja kampusta ja kuinka olen tehokkaasti buukannut itselleni tekemistä tai ollut uppotuneena opiskeluun tai koomannut huoneessani, mutta tänään (14.10.) kävin vihdoinkin kuvauskierroksella!

Eilen satoi kuin saavista melkein koko päivän ja taifuuni taisi kulkea tästä yöllä. Tuuli ja satoi mielettömästi. Aamulla herätessä luulin, että ulkona olisi ällösadepäivä, mutta aurinko paistoikin täysiä ja upea sinitaivas hohti! Tuuli kuitenkin oli mieletön, en ole kokenut sellaisia puuskia ennen.

Uuden 3-rakennuksen liukuportaat.... O___O 

Siellä on talo... talon sisällä.

Taisi olla ensimmäisiä ruokia, joita tein dormilla.

Keskiviikkona (8.10.) oli toiset kuoroharkat! Meille uusille oli hankittu nuottikirjat, joista sitten maksettiin. Harkat oli eri paikassa kuin viimeksi, eräällä pienellä kirkolla. Viime kerran paikka oli ehkä jokin kaupunkilaisten tila, josta voi vuokrata tilaa käyttöön...

Missasin laulamisen takia kokonaan kuunpimennyksen vai mitä ikinä kuu sitten temppuilikaan... :'D Nyyh.

Kokkausprojekti menossa...

Kuorossa on kivaa ja haastavaa. En oikeastaan ole tainnut laulaa näin vaativia kappaleita ennen. Kappaleet ovat 2010-luvulla sävellettyjä, mutta tekstit ovat vanhoja Miyazawa Kenjin runoja, joten tunnelma toki on tarkoituksellisesti vanhahko, perinteisen japanilainen. Laulutyylissä on omia erikoisuuksiaan ja kappaleissa on myös todella korkeita kohtia.

No tällainen ilma oli Nikkosta palatessa : I

Torstaina (9.10.) oli draamakurssin tuplatunti, joka vielä venyi puolella tunnilla kahdeksaan asti. Draamakurssilla (3 Wasedan opintopistettä, 3x90 min viikossa) tehdään porukalla alusta asti näytelmä, joka esitetään tammikuussa niin isolle yleisölle kuin vaan onnistutaan kasaan haalimaan. Meitä on yhteensä noin 30 eli tekijöitä ja mielipiteitä riittää. Nyt yritettiin selkeyttää mahdollisia teemoja ja teosten ydinviestejä. Teemme todennäköisesti kaksi erillistä esitystä, toisen musikaalina ja toisen tavallisena näytelmänä.

Draamakurssista on myös suuri hyöty ihmisiin tutustumisessa. Nyt olen tajunnut, että olen aika monella muulla kurssilla jonkun draamakurssilaisen kanssa, joten jutteluseuraa on alkanut löytyä.

Nyt kun koulu jo vähän rullaa eteenpäin, on melko arkiintunut olo. Syömisrytmi on ollut vielä hukassa. Syön kyllä, mutta usein illalla tajuan, että olisi pitänyt syödä lounaan lisäksi vielä jotakin tukevaa illallakin. Helsingissä on niin helppo syödä hyvin Unicafessa. Parina viime vuonna olen syönyt lounasta aika myöhään, 15-16 aikoihin, joten sillä jaksoi iltaan asti. Tosin nyt menneen vuoden tuli käytyä usein Otaniemessä lounasaikaan syömässä (ja illemmalla Petteri usein on tehnyt ruokaa, lol lol lol). Täällä olen nyt usein ostanut lounasboksin lounasaikaan ja syönyt sellaisen tai käynyt dormilla välissä tekemässä annoksen ruokaa, mutta muuten olen elänyt leivällä, hedelmillä, jugurtilla ja misokeitolla. Kävin yhtenä päivänä myös ensimmäistä kertaa koulun ruokalassa, eipä pöllömpi paikka sekään.

Siksi menen joskus ravintolaan. Mainiota naan-leipää ja curryja!

On myös niin kädetön olo keittiössä ja kaupassa. Mitä sitä oikein tekisi?! Aluksi tuli tosi typerä olo keittiössä sählätessä. Ihan kuin en olisi laittanut ruokaa ikinä ennen. Suomessa olen tainnut tottua tekemään aika tietynlaisia ruokia. Itsekseni ruokaa tehdessä teen mielelläni kasvisruokaa (t. entinen kasvissyöjä), mutta jos aion mennä kasvislinjalla niin siihen lisäksi saisi olla aika tarkkana, että syö riittävästi.

Tänään onnistuin tekemään kunnollista riisiä riisinkeittimellä. Ekan kerran kun tein, riisi jäi aika kovaksi ja irtonaiseksi, koska sitä oli liikaa. Tänään Suur-Success!

Haluaisin edelleenkin löytää jonkin isomman ruokakaupan. Jossakin tässä lähellä sellainen kuulemma on! Vai olenko vantaalaisena tottunut liikaa siihen, että autolla ajellaan Koivukylän jätticittariin? Tavallaan tällainen kaupunkilainen tyyli on miellyttävä. Pidän myös siitä, että kaupat ovat myöhään auki (ah ylistys yhteen asti aukiolevalle Santokulle!), mutta olen vielä pihalla siitä, ovatko kaupat ihan normaalisti auki sunnuntaisin vai eivät. Monet muut kaupat (vaate, erikoistarvike jne.) pitävät vapaapäivän jonakin aivan muuna päivänä, joten suljettuja kauppoja näkee melko usein. Maanantaina (13.10.) oli urheilunpäivä, kansallinen juhlapäivä (jolloin Wasedalla tosin on opetusta), ja mietin, ovatko kaupat silloin kiinni vai mitä... Mutta ei ainakaan Santoku ollut :'D

Sateenkaari eli niji

Lauantaina (11.10.) oli taas Niji no kain ohjelmaa. Niji oli järjestänyt laulu-, tanssi- ja taideryhmien tapaamisia ja lauantaina oli niiden yhteinen esityspäivän show Harajukussa. En ehtinyt osallistumaan mihikään ryhmään, mutta menin mukaan katsomaan. En ollut ilmoittautunut illan drinking partyyn, mutta menin sinne kuitenkin. Nijillä ongelmana tuntuu vähän olevan se, että japanilaiset tykkäävät hengata keskenään omien kavereidensa kanssa ja vaihtarit hengaavat sitten keskenään. Toisella vastaavalla klubilla, WIC:illä, on kuulemma vähän erilainen tilanne. Voisin yrittää käydä niidenkin tapahtumissa enemmän.

Katunäkymää ihan kodin läheltä. Mun mielestä kaikki näyttää Japanissa vähän takkuiselta, ehkä se johtuu noista sähköjohdoista... Ja talot ovat välillä aika ruosteisessa kunnossa... Mutta nyt mulle on alkanut vähän kehittyä silmää sille, mikä on "parempaa" asuinaluetta. Esimerkiksi meidän dormi itse asiassa taitaa sijaita aika hienolla alueella... Täällä on muutamia perinteisemmän näköisiä taloja, joilla - hoksasin, kun satuin näkemään talojen välistä - on pieni pihakin ja tässä lähikaduilla on muutamia hienoja urheiluautoja.