perjantai 8. toukokuuta 2015

梅 - Ume - Luumu


Takana on jo taas kaksi kuukautta Tokiossa. Yhden kohdalla tuntui tosin siltä kuin olisi mennyt jo ainakin kaksi.
Äiti ja isä lennähtivät Tokioon vain pari päivää perässäni, minkä jälkeen vietettiin kaksi viikkoa aamusta iltaan Tokiota kiertäen.

Kisuli dormin läheltä, täällä niitä riittää
9.3.2015

Saavuin Tokioon. Eli palasin kotoa kotiin? Oli muikeaa palata: lähteä ulkomaille, jossa onkin koti odottamassa, jossa virallisesti asun tällä hetkellä. Jo Helsinki-Vantaalla lähtöä odotellessa kuului oikeastaan enemmän japania kuin suomea.

Special re-entry permit eli lomake, jonka täytin Japanista lähtiessäni voidakseni palata viisumillani, toimi hienosti: se oli täytetty, isketty passiin ja se käsiteltiin tänne tullessa.





Eka päivä meni torkkuessa ja käväisin maksamassa vuokran. Vuokranmaksun suhteen NASIC (eli Wasedan asuntoloita pyörittävä taho) ei ole mitenkään millisekunnin tarkka (kuulemma), mutta olin itse ilmoittanut ennakkoon tulevani maksamaan vuokran pari päivää myöhässä.

Tässä välissä onkin myös ehtinyt jo käydä niin, että NASICin toimisto, johon käytiin maksamassa vuokrat ennen, lopetti. Olen kerran käynyt eri paikkaan maksamassa vuokran, kun aika pitkän odottelun jälkeen saatiin lisätietoja sekä seuraava maksukehoitus.

Hanazono-jinja Shinjukussa
11.3.

Äiti ja isä saapuivat Japaniin. Pyörittiin päivää Shinjukussa ja Higashi-Shinjukun metroaseman päällä sijaitsevan Hotel Sunroute Higashi-Shinjukun lähellä. Hotelli vaikutti olevan mukava ja siisti. Sijainti osoittautui mainioksi, vaikka olin ensin hieman epäillyt mm. etäisyyttä mihinkään järkevään Shinjukussa (ei ollut liian kaukana). Pystyin joko ajamaan pyörällä tai kävely+metro=n.15 min hotellille, josta jatkettiin yhdessä matkaa. Lisäksi asemalta kulkee kaksi aika kivaa metrolinjaa (Fukutoshin ja Ooedo toei), joista etenkin Ooedo vei aina helposti länsi-itä-suunnassa.


Erään ravintolan jonotusistuimet - monilla paikoilla on ravintolan ulkopuolella penkkejä, joilla voi istua jonottamassa. Ihan hyvä juttu, sillä jonoja usein on.

Kierreltiin iltaan asti, enkä tajunnut, kuinka väsyneitä äiti ja isä varmasti olivat... :D
12.3.

Vihdoinkin! Minä ja pyörä kuvattuina!

Päivä käynnistyi, kun polkaisin hotellille ja yhdessä käveltiin takaisin. Sitten yhdessä lähdettiin tulemaan kohti Wasedaa ja dormiani. Matkalla oli puhetta, jos hotellin lähellä olisi "normaali" ruokakauppa (ei konbini) ja satuin huomaamaan tutun Santokun kyltin talojen välistä. Kierrettiin kortteli takaisin ja löydettiin himmu iso Santoku : O Oon aina käynyt kahdessa pienehkössä tässä dormin lähellä.

Käytiin paikallisella Anahachimanguu-temppelillä

Ihanasti sillä aikaa kun olin poissa Tokiosta, Japani oli alkanut heräillä kevääseen. Ehdittiin vielä luumunkukan kautta näkemään.

Kampuksella

Yllä on kai ensimmäinen näkemäni kirsikka. Olin ihan vuorenvarma, että Japanin raportit siitä, milloin kirsikka kukkii, olisivat tosi tarkkoja, enkä suostunut alkuun uskomaan minkään olevan kirsikkaa - eihän ne vielä kuki! Joo. Yhdessä vaiheessa tajusin, että on aikaisemminkin kukkivia kirsikkalaatuja ja että olin nähnyt kirsikkaakin jo aika monta kertaa.

Iidabashissa
Seuraavaksi junailimme Iidabashiin, jolla on myös toinen nimi:
Asiakaspalvelun Mekka.

Nimittäin, junailimme Iidabashiin mennäksemme Koishikawa Korakuen -puutarhaan, mutta ei ihan tiedetty, missä se on. Asemalla mentiin katsomaan seinältä karttaa. Vieressä seisoi asemahenkilökuntaan kuuluva mies, joka kysyi, voiko auttaa. Selitin, minne haluttaisiin ja hän katseli karttaa - ja mäkin katselin, että vähän kinkkiseltä näyttää reitti, ulkona menee joki, ylikulkusiltoja ynnä muuta monimutkaisennäköisesti.

"Opastan teidät pinnalle."

Aa, ok, kiitos. Hei kiva, hän vie meidät oikealle uloskäynnille ja näyttää siitä suunnan.

Puutarhassa oli vähän remppaa: Tilapäinen reitti ja vesiputous oli tyhjänä.

Päästiin uloskäynnille, herra jatkaa kävelyään me perässä.

Kalalauma oli hassu

Herra jatkaa useampia satoja metrejä ulkona kävelyä, me perässään, ja minä pohdin, että hän taisikin tarkoittaa: "Opastan teitä ulkona."

Siinä sitä mentiin, ja mietin leuka roikkuen mietin, miten pitkälle japanilainen asiakaspalvelu meidät vie, ja hymyilin aina, kun hän vilkaisi taakse. Kadulla kun ohitettiin muita kävelijöitä, hän kumarsi heillekin. Vei meidät sitten oikean suojatien kohdalle eikä siitä ollut kuin reilu sata metriä perille suoraa tietä.



Luumuja tultiin katsomaan - ja mielettömiä luumuja löydettiin.





Siirryttiin Shinjukuun syömään, minkä jälkeen menin ensimmäistä kertaa Länsi-Shinjukun puolelle :D Eli ns. pilvenpiirtäjä-alueelle.


Länsi-Shinjukussa on myös Tokyo Metropolitan Government Building, jonka 45. kerrokseen pääsee ilmaiseksi katsomaan maisemia (ja shoppailemaan, omg, shoppailemaan kaikkia ihania hahmotuotteita. Löysin Kirby-kamaa.)

Pienellä Photarin avulla sain aikaan näin hienon kuvan (onnistuin poistamaan heijastukset ja muut sotkut tosi nätisti!)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti