天 - Ten - Taivas

15.3.

Levättiin hieman pidempään ja lähdettiin sitten Asakusan suuntaan itään kohti Tokio Skytreetä. Skytree on tuommonen aikas korkea näköalapallukka, joka on rakennettu Tokion maamerkiksi. Vieressä Solamachi-niminen kauppakeskus, ravintoloita, akvaario...

Itse näköalatorniin ei jaksettu jonottaa ja odotella.

Pääkohteenamme oli kuitenkin Sumida Aquarium.

Rausku mee jo muualle, mä yritän ruokkia näitä muitakin tääl...

No ota säkin nyt sitä kalaa ja käännäs vähän masua tonne katsojiin

Oli jännittävää seurata, kuinka sukeltajat olivat putsaamassa allasta. Hieman ylempänä kiviä putsannut tyyppi seurasi tarkasti, missä hai liikkui, ja kulki hain kierroksen mukaan antaen sille aina tilaa.

Leukaa rapsuttava pingviini!

Syötiin chankonabea (söin samanlaista (parempaa) sumoreissulla)

Kaikille tuli oma tällainen pata.... Luulin, että oltaisiin saatu yhteinen pata, johon lasketaan henkilöiden mukaan lisää kamaa... :D Mutta tulikin isot omat padat ja omat paistolevyt kaikille. Itse söin kaiken.

Mulle tuli myös lisukeriisi, joka keiteltiin puuroksi lopun liemen kanssa! Tämä jännää! Tosin ohjeet kuunneltuani en ollutkaan varma, miten kauan sitä piti haudutella xD Siinä sitten hauduttelin ja odottelin. Valmista ja melkos hyvää lopulta tuli.

16.3.

Aamulla käväisin hoitamassa omia menojani: Piti mennä Gakuseikaikanille liittymään virallisesti kuoroon. Jatkan nyt keväälläkin kuorossa. Piti oikein omalla hankolla painaa leimat sopimuspaperiin! Mielenkiintoinen tapa muuten: samalla paperilla vierekkäin on identtiset sopimukset, toinen mulle, toinen kuorolle. Kaikki kolme lyötiin leimamme keskelle paperia allekkain niin, että kun toinen osa leikattiin mulle, jokaisesta leimasta puolikas jäi toiseen paperiin ja toinen puolikas toiseen. Siinä ainakin mainio pitävä tapa sille, että on kaksi kopiota samasta sopimuksesta ja niiden yhdenpitävyys on varmaan aika helppo todistaa.

Oikeastaan kuorosta toivottiin, että olisin voinut olla jo normaalin jäsenen tapaan kaikissa viikon harkoissa (kolmet) mukana... Mutta aika ja hermoni eivät mitenkään riittäisi siihen vaihto-opintojen yhteydessä. Jos olisin vakituisena opiskelijana Japanissa, elo saattaisikin olla vähän eritavalla rytmitettyä. Tiedän myös, että taas pelkän main-stagen neljässä biisissä tulee olemaan niin paljon työtä, että enempään en voi lupautua.

Lisäksi jo loman aikana olikin mm. harjoitusleiri, jolle en päässyt, niin jäin jo siinä jälkeen. Nyt tuntuu myös olevan jopa syksyä vähemmän harkkoja, vähän jo ahdistaa kesäkuun 14. päivän konsertti. Toisaalta biisit ovat todella kivoja ja mielenkiintoisia - mutta myös vaikeita.

Klubielämä voi olla täällä todella intensiivistä. Siinä on tietenkin hyvät puolensa: Polissa oppisi ihan mielettömästi laulamisesta, tekniikasta, nuottienlukemisesta, vaikka mistä, saisi varmasti todella hyvin ystäviä vaikka loppuelämäksi... Toisaalta taas rankka hommahan se on.

Äidin ja isän kanssa Ginzaan! Käytiin Sonyn päämyymälässä hifistelemässä ja päädyttiin sellaiseen kuva- ja äänitekniikkaa esittelevään virtuaaliseen kynttiläshow'hon. Oli hieno. Oli taas myös aika hienoa asiakaspalvelua ja kohtelua.

Mentiin Kabuki-zahan katsomaan kabuki-teatteria! Mäkin ekaa kertaa kabukista pääsin nauttimaan.

Esityksestä toki ei saa ottaa kuvia mutta tässä sali. Ylhäältä oli aika hyvät näkymät ja ekalla väliajalla ostettiin kiikarit. Katsoimme Sugawara Denju Tenarai Kagami -näytelmän iltapäivän osan eli näytökset 3, 4 ja 5. Kyseinen näytelmä on ilmeisesti yksi kolmesta tunnetuimmasta kabuki/bunraku-teoksista.

Olin lukenut juonen ennakkoon, mutta en ollut opetellut sitä tarpeeksi hyvin, joten olin välillä aika pihalla... Olisi ehkä pitänyt ottaa englanniksi selostus (korvanapit), mutta toisaalta en halunnut mitään kälätystä koko ajan korviini. Ohjelmalehtisessä oli vain tosi pieni kuvaus, harmillista. Myynnissä oli isoa kirjaa, japaniksi, mutta ei siitä olisi mulle sillä hetkellä varmaan hirveästi ollut iloa. Viikkoa etukäteen opiskeltuna ehkä. Anyways, ymmärsin ihan ok - ja esitys oli todella vaikuttava. Eräässä kohtauksessa yksi veljistä tekee seppukun (rituaalisen itsemurhan) ja voi jösses kun seurasin kiikareilla sen näyttelijän ilmeitä ja eleitä, se oli ihan uskomattoman upeasti esitetty.