Yhtä juhlaa

Perillä! Hengissä!

Heathrow, terminaali 5

Matka meni muuten ihan mukavasti, mutta olipa pitkä. Lensin tosiaan Lontoon Heathrow'n kautta, koska oli halvempaa. No öö jee. Meni matkalla syödessä ehkä puolet säästöstä. Oli myös vähän hassua tajuta matkalla Lontoosta Tokioon, että kauniit maisemat, joita katsellessa tarkastin sijaintimme viihdejärjestelmän kartasta, sijaitsivatkin jossakin Hämeenlinnan seuduilla. En ennakkoon tajunnut lennon tulevan ihan niin Suomen kautta takaisin... :'D No, Heathrow'lla oli hauska seikkailla ja kuljeksia. Hyvin opastein varusteltu paikka, joten epäselvyyksiä tai muuta stressiä ei oikeastaan ollut.

 Naritan lentokentälle kuitenkin selvisin ihan mukavan ja elokuvarikkaan lennon jälkeen. Maahantulossa kesti aika pitkään, pienoisen myöhästymisen lisäksi, mutta lopulta ne paperiasiatkin selvisivät. Luulin, että pidempiaikaisella viisumilla tuleville olisi selvemmin merkitty oma tiski, mutta periaatteessa työntekijät ohjasivat (jos heiltä tajusi kysyä) tiettyyn linjastoon. Nivaska papereita (passi, jossa viisumi ja certificate of eligibility, osa-aikatyön lupa-anomus, maahantulotiedot) tiskiin ja minulle 在留カード (zairyuukaado) eli nykyinen ulkomaalaisten residence card. Sitten vielä tullista läpi ja virallisesti Japaniin.

Nishiwasedassa lähiseuduilla

Olin positiivisesti yllättynyt, kun huomasin, että Wasedalta oltiin vastassa heti saapumisaulassa. Löysin suomalaisen kamuni Tiiankin ja jäätiin istuskelemaan ja odottamaan. Ostettiin Suica-kortit eli paikalliset matkakortit esimerkiksi.

Sitten meidän luokse hyökkäsi mies mikrofonin, tulkin ja kuvaajan kanssa! He olivat youは何しに日本へ (Mitä tulit tekemään Japaniin?) -nimisestä ohjelmasta, jota ollaan joskus japanin tunneillakin katsottu! Siinä sitten oli hauskaa olla vuorokauden matkustaneena, huonosti nukkuneena ja kipeänä haastattelussa... Pölötin silti ihan sikana japaniksi ja kun menin möläyttelemään, että tykkään karaokesta, jouduin laulamaan japaniksi, heh heh. Odotan kauhulla sitä päivää, jos joskus löydän lähetyksen, jossa kuvamateriaalia on käytetty.

Takadanobaban asemalla eli JR:n juna-asemalla, joka on lähimpänä meitä.

Odottelua, odottelua, juttelua, kivaa, pitkä bussimatka Tokioon, hieman hämmennystä ennen kuin päästiin asuntolalle. Asuntolalla on asiat hoidettu mainiosti: dormin hoitaja sekä kaksi asuntolatuutoria ovat todella avuliaita ja ovat hoitaneet monia asioita. Illaksikin jo lähdettiin kiertämään aluetta ja käytiin syömässä tempuraa. Täällä on tosi ihania, juttelevaisia ja hauskoja ihmisiä, olen saanut puhua niin paljon japania ja englantia ja vähän ruotsiakin norjalaisen kanssa! Saksalaisia on tosi monta, joten saksaksikin olen saanut jutella :)

Asuntolani eli Waseda International Students' House tms Soudairyoun läheltä.

Kotikatu. On jotenkin mieletöntä, miten melko ison tien heti vierestä lähtee näin idyllisiä asuinalueita. Todella kivaa, nättiä ja rauhallista seutua, mutta sitten taas toisaalta Nishiwasedassa on älyttömästi ravintoloita, kauppoja... Takadanobaban asema on isohko keskus, siinä ympärillä on aika iso meininki.

Wasedan joku iso talo... Okuma auditorium?

Wasedan rakennuksia

Takadanobaba illalla

Aika äkkiä tässä on kaivannut tiettyjä tavaroita, talouskamaa ja muutakin, avuksi ja seuraksi. Mulla on ollut aika kiva tilanne, sillä sain ison pahvilaatikollisen kamaa suomalaiselta lähtötuutoriltamme, joka oli tässä samassa asuntolassa viime lukuvuoden. Sain esimerkiksi vedenkeittimen ja säilytysrasioita suoraan käyttööni! Mutta netin kanssa oli vähän ongelmia, mulle ei ollutkaan nettijohtoa huoneessa. Päätin ostaa oman niin selvisin varmaan helpommalla.

Sain poikaystäväni porukoilta matkalahjaksi puhallettavan tyynyn, jolle olikin heti käyttöä, koska asuntolan tyyny on perinteinen raetyyny eli ihan kamala :'D Kunnon retkityynyni on ollut pelastus! Pakko kyllä jossakin välissä ostaa oikea tyyny.

Juhlakojuilta

Perjantai kului vaihtareiden hurjassa orientaatiossa, joka kesti pitkään ja joka oli välillä todella turhauttava. Japaniksi ja englanniksi samat asiat ja kaikkea aika turhaa suoraan jo tiedossa ollutta ja papereissa lukevaa. Mutta juu, ihan hyvä hoitaa perinpohjaisesti ja nyt on kaikkea paperia hoideltavana ja tuleva ohjelma selvempänä. Lisää kiertelyä kampuksella, verkkotunnusten aktivointi ja sellaista. Välipalaakin saimme.

Orientaation jälkeen asuntolalla pidettiin tervetuliaisjuhlat - ihan mieletöntä! Meillä on älyttömän kiva ja sopivankokoinen porukka (noin 40 ihmistä?) täällä etelä- ja pohjoissiivissä. Meille oli herkkuja, ruokaa ja bingoa sekä hyvä mahdollisuus tutustua toisiimme. Oli niin kivaa! Kivaa oli myös saada polkupyörä bingosta, mitähhhh!!! Selvitellään vielä sen käyttöönotto myöhemmin, mutta pyörä olis nyt sitten :)

Lähdettiin porukalla ensin izakayaan eli japanilaistyyliseen baariin, josta jatkettiin karaokeen! Koska meitä oli tosi monta, meille oli huuuuge karaokehuone, jossa osa otti juo-niin-paljon-kuin-haluat 飲み放題 (nomihoudai) -diilin. Niin kivaa! Lauloin aika paljon japaniksikin, aikamoinen elämys.

Minun huikea matcha-tee-olueni, tuo korkea tuossa.

Aikamoinen elämys oli olla karaokessa noin 11-yli neljään, viideltä aamusta kämpillä. Aamu siispä venyi aikamoiseksi.

Harajuku illalla

Jaksettiin kuitenkin lähteä Tiian kanssa ostoksille Harajukuun hakemaan kaikkea tarpeellista taloustavaraa (mm. Harajukun Daiso 100 jenin kaupasta), muuten vain katselemaan sekä hankkimaan kaikkea "tarpeellista".

Niin siis tää kissa-avaimenperähän on kaikista tarpeellisin asia. Myös Rirakkuma-avaimenperä, jossa lukee Takadanobaba? Tietty!

Olin tulossa kotiin, kun näin ison porukan lähtevän dormiltamme jonnekin. En jaksanut pitkän päivän jälkeen huudella perään, mutta tapasin vielä ovilla yhden tytön, joka oli jäänyt muista jälkeen. Läheisellä pyhätöllä olisi kuulemma jokin perinteinen juhla, お祭り(o-matsuri)! Yritin neuvoa häntä oikeaan suuntaan, heitin itse kamat pois ja lähdin rynnistämään perään. Vähän kiertämällä löytyi oikea paikka.

Rumpujen soittoa...

Tanssia...

Malliksi tanssivat tädit...

Kojuja, ruokaa...

En ihan tiedä, mistä oli kyse, mutta paikalliset yritykset olivat sponsoreina ja lahjoittivat tavaroitakin (seuraavana iltana), rumpuja soitettiin ja tanssittiin perinteisiä tansseja!

"Aamulla" taas liikkeelle, Tiian kanssa Tokion aseman 東京キャラクターストリートlle eli character streetille shoppailemaan.

Tokion asemalla on Tokyo character street -ostoskatu lähellä Yaesu north exitiä. Siellä on tv-kanavien ja -tuottajien ym. kauppoja, joissa myydään kaikenlaisten erilaisten sarjojen ja hahmojen kamaa! Jee, kiitos Tiia opastuksesta tänne!

Oli aika kivaa ja söpöä.

Olin ostanut edellisenä päivänä käytetyn yukatan (taas Harajuku Chicagosta Omotesandoolta) ja osan varusteista (onneksi obin!), mutta ajattelin, että kun ei ole kiire, niin en kaikkea tarvitse. Sitten illalla olikin matsuri, joka jatkuisi vielä seuraavanakin päivänä! Metsästin päivän ajan tarvikkeita, muttei oikein ollut aikaa mennä minnekään kunnon paikkaan. Sain aika tekitouni-yukata-asun kasaan (vähän sinnepäin siis) matsuriin. Tuli aika kiire pukea ja päästiin Tiian kanssa myöhässä paikalle, oltuamme ensin aika pihalla, mihin mennä. Jouduimme kysymään neuvoja paikalliselta ^^

Hauskaa: Jos esimerkiksi tämän myyjän voitti suklaabanaanin ostettuaan kivi-sakset-paperi-pelissä, sai puolikkaan lisää. Voitin!

Että huh huh. Nyt on hyvä olla omassa huoneessa...

...ihastelemassa kaikkea "hyödyllistä" ostamaani: (Olen ostanut oikeasti (ihan oikeasti) paljon kaikkea tarpeellistakin: pesuaineita, rättejä, mukin, pyyhkeitä, kyniä...)

...keskellä yötä ja kirjoittaa samalla blogia...

Seuraava oli ihan paras löytö character streetiltä: Kapibara-san! Mielettömän söpö otus. Tää on vielä Tokion asema -teemainen!

Voitte hämmentyä tästä söpöydestä katsomalla Kapibara-san-videoita. Lisää löytyy soittolistasta!