Viikko ja rapiat takana! Reilussa viikossa olen ehtinyt tehdä niin paljon, että tuntuu kuin täällä olisi ollut jo paljon pidempään. Mutta silti, 来たばっかり。Vastahan mä tulin.
 |
| Taisi olla matkalla Hki-Vantaalta Heathrow'lle, jossakin Tanskan rannikkolla varmaan. |
Maanantai (15.9.) taisi mennä laiskotellen ja kotosalla tavaroita järjestellen. Vähän piti saada välissä levätä :D Pyykkäsin täällä ensimmäistä kertaa.
Asuntolalla on kolikkopesukoneet ja -kuivaimet (100 y pesu, 100 y/30 min kuivaus, kuten yleensäkin tällaisissa koneissa), joten niillä mennään. En kuullut asuntolan esittelyn yhteydessä, mitä koneista sanottiin, joten luin ohjeet japaniksi kannesta. Siinä neuvottiin, että ensin laitetaan vain tyhjän rummun pesuohjelma pyörimään ja vasta sitten omat kamat sisään. Tein näin, enkä keksinyt, missä välissä luukun olisi uskaltanut avata. Pyöritin sitten yhden koneen tyhjänä xD
Toiseen heitin kaikki pyykit ja pesuaineen kerralla sisään ja annoin mennä. Kone käsitteli yhtä mekkoani vähän ronskisti, siitä irtosi olkain toisesta päästä :/ Pitää ommella joskus. Pesutulos silleen tasoa meh-ihan ok.
Toiseen heitin kaikki pyykit ja pesuaineen kerralla sisään ja annoin mennä. Kone käsitteli yhtä mekkoani vähän ronskisti, siitä irtosi olkain toisesta päästä :/ Pitää ommella joskus. Pesutulos silleen tasoa meh-ihan ok.
 |
| Vaatekaappini (Kapibara-san kaikkialla t. muovipussi-san) |
Olen ollut todella tyytyväinen dormiin: meitä on mukavan pienehkö porukka eli ehkä noin nelisenkymmentä ihmistä yhteensä. Siksi on ollut aika helppo oppia, keitä täällä asuu, ja on saanut jutella monien kanssa. Ollaan myös tehty paljon kaikenlaista yhdessä ja fb-ryhmämme on aktiivinen: monet postaa sinne viestejä silleen "hei, oon menossa sinne ja tänne, tulkaa mukaan, jos kiinnostaa".
Huone on iso, mun on ollut siistikin. Parissa huoneessa on kuulemma torakoita näkynyt .___. Yhteinen keittiö on mahtava! Siellä on paljon tavaraa ja tarvikkeita. En tosin itse ole kuin kaksi kertaa tehnyt ruokaa siellä. Normaali elämänrytmi, ruuan laittaminen ja sellainen, on vielä hävöksissä.
 |
| Verhojen takana ikkuna ja parveke. Näkymä on enimmäkseen pohjoissiiven seinää ja toisten ikkunoita, mutta ihan mukava paikka ripustaa pyykkejä ja oven saa kivasti auki. |
 |
| Shibuya crossing |
Tiistaina (16.9.) kävin Tiian kanssa Shibuyassa kotitaloustavara- ja inkan-ostoksilla Tokyu Hands -kaupassa. Hankin nyt itselleni pienen inkanin eli nimileimasimen (印鑑) (maksoi btw vain 580 y vs. monet ovat hankkineet vähän alle 2000 y hintaan täällä inkanin, tosin koteloineen ja musteineen), jota käytetään Japanissa allekirjoituksena virallisissa papereissa. Sen tarvitsee pankkitilin avaamiseen. Avaan varmaan tilin, mutten oikeastaan tee sillä mitään, koska rahanpesun estämiseksi täällä on määrätty, ettei ulkomaalaisilta tileiltä saa siirtää rahaa uudelle tilille kuuteen kuukauteen...! Joudun siis nostamaan kotimaisella pankkikortillani käteistä ja maksamaan jotakin prosentteja siihen päälle... En ole vielä kertaakaan nostanut nyt, mutta viimeksi Japanissa matkustaessani meni muistaakseni aika paljon ylimääräistä rahaa käteisnostoissa hukkaan :S
 |
| Shibyuya |
Käytiin myös Loftissa. Tokyu Hands ja Loft myyvät molemmat kaikenlaista sisustus-, talous- ja paperitarviketavaraa - tai oikeastaan ihan mitä vain. Ovat vähän kalliimpia(ko vai olenko vain tottunut sadanjenin ja halpiskauppojen hintoihin? :'D). Mutta ostin tyynyn! Tosin dormin tyynyliina on sille hieman pieni, joten survottuani tyynyn sisään, tyynystä tuli aika kova. Haluan jonkun kivan tyynyliinan, joten odottelen, että jotakin hauskaa tulee vastaan!
Muuten Shibuya on aikamoinen vaate-, muoti- ja shoppailumekka. Aika paljon siellä varmaan on yöelämääkin.
Illalla oli CIE:n (Center for International Exchange?) tervetuliaisjuhla vaihtareille Wasedan Okuma Garden Housella. Paikka on nyt tullut hyvin tutuksi, sillä siellä on ollut moneen kertaan tervetuliaisjuhlat :D
 |
| Vaihtareita, japanilaisia, vapaata hengailua ja juttelua, bingoa... |
 |
| Ruokaa ja juotavaa tarjolla! |
Keskiviikkona (17.9.) tavattiin aamulla klo 7.20 dormin ulkopuolella ja lähdettiin joukolla Shinjukun kaupunginosan toimistoon eli 区役所 (kuyakusho) rekisteröimään osoitteemme, itsemme asukkaiksi ja rekisteröitymässä National Health Insuranceen (国民健康保険 kokuminkenkouhoken). Vakuutus on pakollinen kaikille, vaikka esim. oma matkavakuutukseni on paljon kattavampi.
Välillä Japanissa on aikamoinen lastentarha- ja holhouskulttuurimeininki. Kun oltiin lähdetty kävelemään, palattiinkin takaisin hakemaan kaikille sateenvarjot, koska "näytti niin uhkaavalta". Satoiko tippaakaan koko päivänä? Ei. No, ihan kaunis ajatus. Tavattiin Houshien-asuntolan tyypit ja jatkettiin yhdessä.
Olin kuullut rekisteröitymisen kestävän koko päivän, mutta homma ei ollutkaan niin paha kuin olin luullut. Perillä saatiin istua ryhmänä vähän syrjässä ja meille tuli privaattipalvelu: kaksi virkailijaa, jotka palvelivat meitä erikseen. Homma sujui aika nopeasti, odottelua oli välillä vähäsen. Myöhemmin oli pidempi ruokatauko, jonka aikana jakauduttiin ryhmiin ja käytiin syömässä. Menin udon-ryhmään, jossa juttelin paljon tosi kivan japanilaisen naisen kanssa. Meitä oli ohjaamassa ja auttamassa vapaaehtoisia Wasedan opiskelijoita, jotka kuuluvat Niji no kaihin tai WIC-nimiseen ryhmään. Nämä kaksi ryhmää järjestävät japanilaisten ja vaihtareiden yhteistä ohjelmaa, tapahtumia, reissuja ja ovat meidän apuna tässä alkuaikoina.
 |
| Wasedan uusi rakennus |
 |
| Asakusa |
Virallisten hommien jälkeen mentiin parin japanilaisen ja parin vaihtarin kanssa puhelinkauppaan. Japanilaisista oli paljon apua, vaikka ymmärsin loppujen lopuksi yllättävän paljon itsekin. Hommasin SIM-kortin omaan puhelimeeni. Kortilla voi käyttää nettiä ja tekstareita.
Torstaina (18.9.) ilmoittauduin kursseille. Kirjoitan siitä varmaan erillisen postauksen, kun selviää, miten homma todellisuudessa toimii myös kurssien alettua ja miten add and drop -viikko toimii. Kurssit alkaa teknisesti ottaen huomenna, mutta nukun vielä kahtena yönä, koska kello on nyt 00.50, hups...! :D/D:
Illaksi tuli tieto jostakin bileistä, jotka järjesti ISN, International Social Nights. En yhtään edelleenkään tiedä, mikä taho on kyseessä... mutta kuitenkin, kutsu kävi, ja dormilta meitä lähti porukka kohti Roppongia. Roppongi tunnetaan yöelämästään, klubeistaan ja baareistaan ja siitä, että siellä hengaa hyvin paljon/enimmäkseen ulkomaalaisia, eivätkä japanilaiset itse välttämättä käy siellä. Yllä olevassa kuvassa näkyy tuommoinen hurjan iso tie, joka kulkee ylhäällä! Niitä näki hyvin Roppongissa.
Eksymisen jälkeen löydettiin eka baari, joka oli ihan täynnä vaihtareita sekä japanilaisia. Tunnelma oli mainio ja oli mukava jutella ja tavata uusia tyyppejä! Sisäänpääsymaksulla sai juotavaa niin paljon kuin halusi, mutta jonoista tuli hirveät.
Haluttiin lähteä myös after partyyn ja lähdinkin norjalaisten ja dormilta tutun saksalaisen kanssa etsimään paikkaa. Lopulta kävi niin, että tarkoitus bilettää aamuun ja ensimmäisiin juniin asti vaihtuikin siihen, että meitä oli koko after party paikassa vain maks. 10 hengen porukka. Päätettiinkin lähteä rynnistämään viimeisiin mahdollisiin juniin.
Sitä luulisi, että Tokion kokoisessa paikassa julkinen liikenne toimisi läpi yön vaan ei. Viimeinen juna meni n. 00:30 aikoihin, seuraava vasta viiden jälkeen. Navigoin meidät niin pitkälle kuin ehdittiin eli juuri onneksi aika lyhyen kävelymatkan päähän dormilta. Homma siis lässähti mutta oli jännää ja toisaalta se aika, mitä after party paikassa hengattiin, oli mukavaa ja tuli juteltua paljon. Järjestelyt kuitenkin olivat aika huonot, kuten info paikasta ja maksuista (miehet joutuivatkin maksamaan paljon enemmän ja vielä juomistakin, naiset pääsivät ilmaiseksi sisään ja saatiin ilmaisia juomia tietyltä listalta).
Perjantaina (19.9.) oli luvassa taas Nijin ja WICin ohjelmaa: Tokyo Tour -ryhmät, jotka suuntaisivat eri paikkoihin Tokiossa. Olisin - kerrankin -bilettänyt koko yön, Roppongissa, mutta pieleen meni. Melko myöhään meni silti ja ajattelin, etten mene ollenkaan tourille. Sitten kuitenkin heräsin itsekseni oikeaan aikaan, joten eikun menoksi!
Ryhmät lähtivät Asakusaan, Akihabaraan, Tokion asemalle ja Uenoon. Valitsin Asakusan, kuuluisan temppelialueen, koska muissa paikoissa olin käynyt ennen. Lisäksi Asakusa oli Nijin ryhmä ja alkaa näyttää siltä, että tunnen aikapaljon Nijiläisiä niin sinne oli kiva lähteä senkin takia.
Kaminarimon (雷門) eli Ukkosportti ja Sensouji-temppeli (浅草寺) ja Nakamise-ostoskatu ovat Asakusan tärkeimmät nähtävyydet. Väkeä riitti, mutta silti (vai siksi?) tunnelma oli mainio. Monet kaupat olivat vähän turistikrääsämestoja, mutta sitten oli ihan kunnon perinteistä tavaraa, kaikkea kivaa ja söpöä sekä hyvää syötävää.
Välillä liikuttiin ja tavattiin koko ryhmänä, välillä oli aikaa kulkea pienryhmissä, tosin dumppasin oman ryhmäni aluksi vähän epähuomiossa ja liikuin sinne, missä oli tuttuja/kavereita/kiinnostavia asioita.
Käytiin syömässä omuraisua eli omelettia, jossa on riisiä sisällä.
Lauantaina (20.9.) oli vuorossa jalkapallo turnaus! Siis mitä? Tiia sattui tutustumaan japanilaisiin, jotka tykkäävät järjestää tekemistä vaihtareille ja minä satuin törmäämään samoihin henkilöihin ruokakaupassa. Sovin yhden heistä kanssa, että menisin lauantaina jonnekin pelaamaan jalkapalloa.
Niinkin hämärältä kuin homma aluksi tuntui, mutta päivä oli mieletön! Matkustimme vähän matkaa Toyochoon (東陽町) Tokiossa ja pelikentälle. Vasta matkalla ja perillä mulle alkoi selvitä, että kyseessä oli Cheer up Nippon -nimisen voittoa tavoittelemattoman kansalaisjärjestön tai vastaavan tapahtuma, jossa oli useampi miesten ja naisten harrastelijajoukkue pelaamassa, enimmäkseen yliopistolaisia.
Ja kyllä, olen pelannut jalkapalloa varmaan viimeksi yläasteella, mutta pelasin lauantaina kolmessa ottelussa.
Oli tosi mahtavaa nähdä, millainen meininki tällaisissa urheilutapahtumissa tai yleensäkin tällaisessa tapahtumassa on. Puheita ja esittelyitä alkuun, järjestön viestinä oli painottaa rauhaa ja rakkautta ja vastapelaajien huomioimista sekä kannustaa Japania kohti Tokion olympialaisia vuonna 2020.
Järjestöllä oli myös omia kannustusbiisejäkin. Nimittäin esimerkiksi YMCA:n säveleen laulettuna jotakin :'D
Sain olla mukana aluksi verryttelyissä ja hipassa (鬼ごっこ, onigokko), harjoituksissa päivän mittaan, peleissä aina 18 min alkupuoliskon... Sain puhua paljon japaniksi, yrittää ymmärtää jalkapallosanastoa ja mitä harjoituksissa oli tarkoitus tehdä, tavata kivoja tyyppejä, urheilla... Päivä oli pitkä ja raskas ja vielä nyt 4 päivää sen jälkeen lihakset ovat aivan kipeät, muttamutta oli aivan upeaa! Tapasin myös toisen minun tapaan Wasedan JLP-ohjelmassa (Japanese Language Program) opiskelevan tytön, joka tulee olemaan yhdellä samalla kurssillakin!
Aluksi pelaaminenkin jännitti sikana, koska olen ihan töhö pelaamaan jaloillani, mutta olin täysillä mukana, heittäydyin kerran maahankin kun oli niin tiukka tilanne. Pelasin ylhäällä eli lähimpänä maalia. Maaleja ei erityisemmin tullut missään pelissä tosin :'D
Vaikka koko päivän oli pilvistä, poltin silti nenäni. Apua! Täällä täytyy laittaa ilmeisesti aina aurinkorasvaa, oli sää mitä tahansa.
Jalkapallopäivä kestikin ennakoimaani pidempään, joten tulin asuntolan kokkausiltaan myöhässä. Mutta, kuten sanottu, on kiva asua tässä asuntolassa, kun meillä on mahdollisuus tehdä tällaista yhdessä!
Asuntolatuutorimme (kaksi japanilaista, jotka asuvat täällä myös) sekä asuntolan hoitaja Aya-san olivat hoitaneet ainekset ja valmisteluja. Kun tulin paikalle, porukka paisteli okonomiyakeja ja takoyakeja! Nam!
Sunnuntaina (21.9.) en meinannut päästä ylös sängystä kaiken urheilun jälkeen ^^''
Päivä oli todella kaunis ja kuuma. Kuulin, että SILS-ohjelman opiskelijat (vaihtarit, jotka opiskelevat englanniksi kursseja esimerkiksi Japaniin/Aasiaan liittyen (mutta aiheita on kai laidasta laitaan) sekä vähän japania) olivat menossa hakemaan opiskelijakorttejaan ja että paikalla olisi myös yliopiston klubeja esittelemässä toimintaansa, joten lähdin mukaan. Kuulin, että klubeja olikin vain noin kymmenen, mutta lähdin silti - ja onneksi menin! Bongasin mm. kuoron, jossa voisin käydä.
Torstaina (18.9.) ilmoittauduin kursseille. Kirjoitan siitä varmaan erillisen postauksen, kun selviää, miten homma todellisuudessa toimii myös kurssien alettua ja miten add and drop -viikko toimii. Kurssit alkaa teknisesti ottaen huomenna, mutta nukun vielä kahtena yönä, koska kello on nyt 00.50, hups...! :D/D:
 |
| Roppongi |
Eksymisen jälkeen löydettiin eka baari, joka oli ihan täynnä vaihtareita sekä japanilaisia. Tunnelma oli mainio ja oli mukava jutella ja tavata uusia tyyppejä! Sisäänpääsymaksulla sai juotavaa niin paljon kuin halusi, mutta jonoista tuli hirveät.
Haluttiin lähteä myös after partyyn ja lähdinkin norjalaisten ja dormilta tutun saksalaisen kanssa etsimään paikkaa. Lopulta kävi niin, että tarkoitus bilettää aamuun ja ensimmäisiin juniin asti vaihtuikin siihen, että meitä oli koko after party paikassa vain maks. 10 hengen porukka. Päätettiinkin lähteä rynnistämään viimeisiin mahdollisiin juniin.
Sitä luulisi, että Tokion kokoisessa paikassa julkinen liikenne toimisi läpi yön vaan ei. Viimeinen juna meni n. 00:30 aikoihin, seuraava vasta viiden jälkeen. Navigoin meidät niin pitkälle kuin ehdittiin eli juuri onneksi aika lyhyen kävelymatkan päähän dormilta. Homma siis lässähti mutta oli jännää ja toisaalta se aika, mitä after party paikassa hengattiin, oli mukavaa ja tuli juteltua paljon. Järjestelyt kuitenkin olivat aika huonot, kuten info paikasta ja maksuista (miehet joutuivatkin maksamaan paljon enemmän ja vielä juomistakin, naiset pääsivät ilmaiseksi sisään ja saatiin ilmaisia juomia tietyltä listalta).
Perjantaina (19.9.) oli luvassa taas Nijin ja WICin ohjelmaa: Tokyo Tour -ryhmät, jotka suuntaisivat eri paikkoihin Tokiossa. Olisin - kerrankin -bilettänyt koko yön, Roppongissa, mutta pieleen meni. Melko myöhään meni silti ja ajattelin, etten mene ollenkaan tourille. Sitten kuitenkin heräsin itsekseni oikeaan aikaan, joten eikun menoksi!
Ryhmät lähtivät Asakusaan, Akihabaraan, Tokion asemalle ja Uenoon. Valitsin Asakusan, kuuluisan temppelialueen, koska muissa paikoissa olin käynyt ennen. Lisäksi Asakusa oli Nijin ryhmä ja alkaa näyttää siltä, että tunnen aikapaljon Nijiläisiä niin sinne oli kiva lähteä senkin takia.
 |
| Kaminarimon |
Kaminarimon (雷門) eli Ukkosportti ja Sensouji-temppeli (浅草寺) ja Nakamise-ostoskatu ovat Asakusan tärkeimmät nähtävyydet. Väkeä riitti, mutta silti (vai siksi?) tunnelma oli mainio. Monet kaupat olivat vähän turistikrääsämestoja, mutta sitten oli ihan kunnon perinteistä tavaraa, kaikkea kivaa ja söpöä sekä hyvää syötävää.
 |
| Ningyouyaki (人形焼き) -paputaikinaherkkujen valmistusta |
 |
| Ningyouyaki |
 |
| Sisällä adzuki-punapapumössöä :3 |
 |
| Kohti temppelialuetta |
 |
| Sensouji |
 |
| Vasemmalla paikka, jossa pestään kädet ja puhdistaudutaan. Keskellä savun imppauspiste (jokin tärkeä merkitys silläkin lienee) ja reunoilta saa suojelusesineitä sekä ennustuksia. Jos on luvassa huonoa onnea, lappusen voi sitoa temppelialueelle ja jättää huonon onnen sinne. |
Välillä liikuttiin ja tavattiin koko ryhmänä, välillä oli aikaa kulkea pienryhmissä, tosin dumppasin oman ryhmäni aluksi vähän epähuomiossa ja liikuin sinne, missä oli tuttuja/kavereita/kiinnostavia asioita.
Käytiin syömässä omuraisua eli omelettia, jossa on riisiä sisällä.
 |
| Sky Tree ja oikealla Asahi-oluen talo |
 |
| Käytiin pienemmällä porukalla joen rannalla ja katsomassa Sky Treeta. Tultiin vielä koko porukalla toisesta kohtaa katsomaan |
Lauantaina (20.9.) oli vuorossa jalkapallo turnaus! Siis mitä? Tiia sattui tutustumaan japanilaisiin, jotka tykkäävät järjestää tekemistä vaihtareille ja minä satuin törmäämään samoihin henkilöihin ruokakaupassa. Sovin yhden heistä kanssa, että menisin lauantaina jonnekin pelaamaan jalkapalloa.
Niinkin hämärältä kuin homma aluksi tuntui, mutta päivä oli mieletön! Matkustimme vähän matkaa Toyochoon (東陽町) Tokiossa ja pelikentälle. Vasta matkalla ja perillä mulle alkoi selvitä, että kyseessä oli Cheer up Nippon -nimisen voittoa tavoittelemattoman kansalaisjärjestön tai vastaavan tapahtuma, jossa oli useampi miesten ja naisten harrastelijajoukkue pelaamassa, enimmäkseen yliopistolaisia.
Ja kyllä, olen pelannut jalkapalloa varmaan viimeksi yläasteella, mutta pelasin lauantaina kolmessa ottelussa.
Oli tosi mahtavaa nähdä, millainen meininki tällaisissa urheilutapahtumissa tai yleensäkin tällaisessa tapahtumassa on. Puheita ja esittelyitä alkuun, järjestön viestinä oli painottaa rauhaa ja rakkautta ja vastapelaajien huomioimista sekä kannustaa Japania kohti Tokion olympialaisia vuonna 2020.
Järjestöllä oli myös omia kannustusbiisejäkin. Nimittäin esimerkiksi YMCA:n säveleen laulettuna jotakin :'D
Sain olla mukana aluksi verryttelyissä ja hipassa (鬼ごっこ, onigokko), harjoituksissa päivän mittaan, peleissä aina 18 min alkupuoliskon... Sain puhua paljon japaniksi, yrittää ymmärtää jalkapallosanastoa ja mitä harjoituksissa oli tarkoitus tehdä, tavata kivoja tyyppejä, urheilla... Päivä oli pitkä ja raskas ja vielä nyt 4 päivää sen jälkeen lihakset ovat aivan kipeät, muttamutta oli aivan upeaa! Tapasin myös toisen minun tapaan Wasedan JLP-ohjelmassa (Japanese Language Program) opiskelevan tytön, joka tulee olemaan yhdellä samalla kurssillakin!
Aluksi pelaaminenkin jännitti sikana, koska olen ihan töhö pelaamaan jaloillani, mutta olin täysillä mukana, heittäydyin kerran maahankin kun oli niin tiukka tilanne. Pelasin ylhäällä eli lähimpänä maalia. Maaleja ei erityisemmin tullut missään pelissä tosin :'D
Vaikka koko päivän oli pilvistä, poltin silti nenäni. Apua! Täällä täytyy laittaa ilmeisesti aina aurinkorasvaa, oli sää mitä tahansa.
Jalkapallopäivä kestikin ennakoimaani pidempään, joten tulin asuntolan kokkausiltaan myöhässä. Mutta, kuten sanottu, on kiva asua tässä asuntolassa, kun meillä on mahdollisuus tehdä tällaista yhdessä!
 |
| Okonomiyaki eli letuntapainen taikinasipuli ynnä muuta kaikenlaista sisältävä ruoka |
 |
| Takoyaki eli taikinamössöjuttua, johon tuli mustekalan tai jonkun paloja sisään |
Päivä oli todella kaunis ja kuuma. Kuulin, että SILS-ohjelman opiskelijat (vaihtarit, jotka opiskelevat englanniksi kursseja esimerkiksi Japaniin/Aasiaan liittyen (mutta aiheita on kai laidasta laitaan) sekä vähän japania) olivat menossa hakemaan opiskelijakorttejaan ja että paikalla olisi myös yliopiston klubeja esittelemässä toimintaansa, joten lähdin mukaan. Kuulin, että klubeja olikin vain noin kymmenen, mutta lähdin silti - ja onneksi menin! Bongasin mm. kuoron, jossa voisin käydä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti